Pahamustaveri kantaa hieman pahansuopaa nimeä, mutta tämän lempeämpää oria saa kyllä oikein etsimällä etsiä. Ystävällisemmin Harmina tunnettu punaruunikko ori on pienestä pitäen ollut suhteellisen leppoisa hevonen, eikä sen kanssa turhaan jouduta ongelmiin. Yleisesti ottaen mieletön aloittelijan hevonen, sillä vaikka virtaa löytyy, niin löytyy myös käytöstapoja. Taluttaessa saa toki varoa, kuten yleisesti muidenkin orien kansa - tammat nyt vaan saattavat kiinnostaa vähän enemmän kuin mikään muu, vaikkakin Harmi osaa pysyä suhteellisen hyvin housuissaan.

Hoidettaessa ihan mukavaa seuraa, mutta pitkiä halailuhetkiä Harmi ei jaksa sietää sitten ollenkaan. Orin mielestä harjaus ja varustus hoidetaan kerralla ja nopeasti, jotta päästään vihdoin asiaan. Ori osaa kuitenkin siististi seisoa paikallaan ja se osoittaa mieltään kuopimalla käytävän lattiaa, eikä ota komentoja kuuleviin korviinsa. Välillä satulavyön kiristäminen tuntuu erityisen inhottavalta ja Harmi saattaa uhkaavasti vilautella hampaitaan, mutta kertaakaan ori ei ole iskenyt kiinni - ja hyvä näin.

Harmia ei ole valitettavasti siunattu pitkillä jaloilla, mutta ori pistää sileällä parastaan joka tapauksessa. Orista saa yllättävän hyvää liikettä irti, jos siltä osaa näin pyytää. Harmista on treenikaveriksi sille, jolla on pitkä pinna ja järkkymätön mieli, sillä orilla on tapana ärsyttää ratsastajiaan loppuun asti, jotta se voisi välttää kaiken ylimääräisen työskentelyn. Kunhan siltä jaksaa pakottaa liikettä irti ja laittaa orin taipumaan tehtävältä toiselle, amtaa se pikkuhiljaa ratsastajalle täyden vallan ja toimii kuin unelma.

Esteille tätä hevosta ei ole luotu, vaikka ne ovatkin kovasti Harmin mieleen. Se kuitenkin jollain tasolla pelkää ylittää korkeita esteitä ja parhaimmillaan se on ratsastajan kanssa, joka todella tietää mitä tekee, eikä pelkää pieniä vastoinkäymisiä. Maastossa Harmi on hieman samanoloinen, epävarma mutta kiinnostunut, eikä toimi millään tasolla yksin, vaan suostuu rentoutumaan pitkillä lenkeillä vain muiden hevosten kanssa.

Harmia ei turhaan kutsuta Kaiholan Kisahevosten Kuninkaaksi, vaan ori on ansainnut tittelinsä olemalla melkeinpä täysin eri hevonen kisapaikoilla kuin kotona. Ori toimii kisaajallaan aina noin kolmesti paremmin kuin kotikentällä, eikä se verryttelyissäkään ota sitä ilkikurista kuuroa asennetta, vaan toimii mielettömän helposti ja pistää aina vain paremmaksi. Ori näyttää erityisen onnelliselta ja ehkä hieman omahyväiseltä, kun se on kunniakierroksella kärjessä, eikä muiden hevosten välissä.